Pari viikkoa onkin pyörähtänyt matkaillen! Minä lähdin ensin Orlandoon työmatkalle ja koirat ja pojat jäi kotiin. Hyvin oli Pulmu käyttäytynyt (ja vanha tytöt tietysti myös), pieniä irtaimistovaurioita ja olin vielä tervetullut takaisinkin :) Keskiviikkona ja torstaina Eeva oli ulkoiluttanut päivällä koko laumaa, kiitos! Perjantaina Miika pakkasi koko karavaanin autoon ja matkasi joukon kanssa pohjoista kohden. Eka yö puolimatkassa papan luona ja lauantaiksi Leville. Hyvin oli pitkä autoilukin sujunut, reipas ipana ja fiksut isot tytöt.

Minä lensin Leville maanantaina ja olipas kiva nähdä kaikkia pitkän reissun jälkeen! Viikko vietettiin talvilomaa pohjoisessa hiihdellen, lepäillen, ulkoillen, kelkkaillen ja tietysti hyvin syöden. Pulmu pääsi elämänkouluun; bussiajelua, hulinaa ja hälinää mökissä 4 koiran ja 4 lapsen seassa, leikkiä ja pikkuhömppää oudoissa paikoissa (leikkipuiston reunalla, hiihtokeskuksen alarinteessä, pulkkamäessä, mökkitiellä...), rauhoittumista omaan häkkiin ja "siinä" käskyllä hulinan keskelle ja aika reilusti tuli sitä autoiluakin. Vähän kokeiltiin myös koirahiihtoon tutustumista ja kelkkojen seassa ulkoilua- kauheasti tekisi jo pienen paimenkoiran mieli jahdata liikkuvia kohteita ja vähän purra suksenkärkiä kun eivät perkule pysähdy! Edelleen se on kuitenkin onneksi niin kiltti, että kääntyy pois kun kutsutaan. Kuinkahan kauan tätä lemetta jatkuu, kun aikaisemmat koirat olen onnistunut ryssimään aika kovakorvaisiksi... Paluumatkalla stopattiin kahdeksi yöksi vielä papan luokse ja hyvin sujui elo sielläkin.

Vähän on "tuntuma" hukassa treenaamisesta, vaikka ollaan pikkuhömppää tehtykkin. Jonkin verran tuntuu nyt "kyttäämistä" tulevan peliin, jos esim. maahanmenoja yrittää tehdä lelu esillä niin menee helposti "kyyläämiseksi". Seuraamista nami+ lelu taktiikalla, toisinaan vaihtaa tosi hyvin, toisinaan menee pieni hetki ennen kuin aloittaa kunnon leikin. Kaikkinensa tuntuu hyvin kuitenkin keskittyvät ei paikoissa ja esim. laskettelurinteen alapäässä hömppäillessä olin tosi ylpeä Pulmusta. Ensin kyttäsi hulluna rinteessä viilettäviä laskettelijoita ja pulkkailevia lapsia, mutta kun päästin irti ja otin lelun esille keskittyi omaan hommaansa ihan täysillä. Tehtiin kiertämistä, stoppeja, leluun ampumisia ja seuruuta- ei tullut yhtään tunne että olis ollut menossa mihinkään muualle kuin yhteiseen tekemiseen. Taitava kakara :) Papan pihassa leikkiessä hankala häiriö meinasi olla moottorikelkka jota olis ollut ihan sika kivajahdata. Pörinä meinasi sekoittaa pienen pään, mutta tehtiin vähän sitten häiriökontakia ja ei auttanut kuin keskittyä.

Ihmeelliset duracelit Pulmulla on kyllä. Täytyy myötää, että vilkkus saa ihan oman määritelmänsä taas vaikka näitä koiria vuosien varrella on paljon nähnytkin. Juokseminen on Pulmusta niiiiin kivaa, että jos kukaan ei juossut kaverina niin pystyi kyllä juoksemaan ihan yksikseenkin. Tosin jos joku meni ohi/ lujempaa edelle (hiihtäjä, kelkka, toinen koira) niin sen eteen olisi pitänyt päästä. Jos kutsui pois, niin tuli kyllä miljoonaa, mutta samantien jatkoi perään kun sai kääntää suuntaa. Siitä tulee hyvä valjakkohiihtokoira, ohi ei perkule ketään päästetä! Tosi nöyrä ja kiltti se on, jakeluun menee aika kerrasta, voi kun osaisin vaan olla fiksu ja jämpti sen kanssa. Vaikka on kiltti niin varmasti yrittää jossain kohti leikkiä pikku pissistäkin... Miika määritteli lauman mun reissun jälkeen: "Kaksi lehmää, joista toinen ei kuule ja toinen ei kuuntele + yksi duraceli jonka ajatus vaihtuu niin nopeesti ettei kukaan kestä perässä." Tylsyys ei oo kiva juttu; saldona parit raadellut kengänpohjalliset, laskettelulasit, Aapon lusikka, liisteripurkki, kasa takkapuita ja yhdet jöötit saunanlauteilla kun oli murtautunut boxistaan yöllä. Oli varmaan kauimmainen nurkka omasta pesästä... Mutta siis tosi kiltti se on :)