Tehtiin testejä vähän kotipihalla. Ensin leikkiä. Oon nyt vaihdellut vähemmän leluja ja ollaan leikitty enimmäkseen Iinukin tekemällä narupallolla. Kivasti lähti leikkiin nyt. Kokeilin sivulletuloja ja seuraamaanlähtöjä leikin tiimellyksessä + sai palkaksi hypätä lelua kainalosta. Tää tuntui kivalta. Muutamia sivulletuloja myös namilla.

Sitten testasin kapulan vaihtoa leluun erilaisella leikkitaktiikalla. Kun P poimi kapulan, pysyin itse paikoillaan ja vispasin lelua rintakehän korkeudella jessiä hihkuen ja annoin Pulmun loikkia mua vasten. Vaihtoi nyt nopeammin leluun ja otti enemmän "haasteena" mun leikkiinkutsun eikä vaan viihdyttänyt itseään mun hihhuloinnilla. Katsotaan miten toimii. Kun se tykkää niin kovasti loikkia niin jos tää olis hauskempi leikki kun pelkkä mun perässä juokseminen? Tehtiin muutamia vauhtinoutoja myös niin, että päästin heti heitetyn kapulan perään + palkkasin lelulla samalla tapaa kuin nostoista. Nurmi pläntti oli niin pieni, että matka jäi tosi lyhyeksi, saavutti kapulan lähes heti lähdöstä. On kyllä kovin innoissaa, mutta ei syöksy törkeästi nurmella pomppivaan kapulaan vaan juoksee mukana ja odottaa, että kapulan liike laantuu + nappaa sitten kiinni. Ehkä tää ei oo hyvä tai sit pitäis saada heitettyä tosi laakoja heittoja. Niin kuin siis aikaisemmin on jo huomattu. Leluun vaihto tässäkin parempi.

Sitten kokeiltiin ekaa kertaa tunnarin etsimistä haravointijätteen seasta. Jätin Pulmun istumaan ja suureleisesti piilotin tunnarin vähänmatkan päähän. P oli ensin vähän ulalla, mutta tajusi kuitenkin alkaa etsimään haistellen ja kun löysi oman, jessiä hihkuen vispasin lelua samallaviisiin kuin kapulan kanssa. Pulmu tuli kyllä loikkimaan iloissaan mua vasten, mutta ei todellakaan aikonut luopua löytämästään aarteesta. Jäyti omaa takahampaissa ja loikkia mua vasten esitellen "Kato hitossa miten mageen aarteen löysin tuolta!" Jaa-a, mitäköhän tähän...