Lähdin aamulla ajoissa liikenteeseen, käytiin Peitsarin purtsilla lenkillä ja sitten hallilla. Lenkin varrella tehtiin muutamia luoksetuloja ylipitkällä matkalla, vauhtia oli kyllä mutta sivulle tullessa (vaikka kuinka autan) tekee hirmu lenkin. Täytyy treenata vaan lisää.
Hallilla:
-Ruutua; paikkaa läheltä eri suunnista naksu+nami taktiikalla ja sitten kiertämisen kautta vauhtia ja stoppasin käskyllä ja pallo palkaksi.
-Noudon nostoja (edelleen jätetyn kapulan kanssa), vauhtipalkaten (vaihtoi mun lähellä jonkun ihan itse pudottamalla, suurimman osan kiitos kuitilla) jonkun otin sivullekkin. Tein myös kokonaisen noudon, jossa paluussa vähän banaania.
-Huiskasin Pn seisomaan ja peruutin taaksepäin, kutsuin ja osan sai syöksyä leluun ja osassa stoppasin.
Tässä vaiheessa tytöt tuli halliin rakentamaan aksarataa ja P alkoi taa pökkyröidä. Olis halunnut liekkkua kaikkien tulijoiden luona ja kun ei saanut niin sitten ahdisti. Ei kyennyt kunnolla leikkimään, eikä voinut tietty seurata kunnolla kun eihän nyt ihmisten ja esteiden seassa voi keskittyä muuhun kun lirppimiseen. No lopun perin raahasin pikkukoiraa pitkin hallia hihnassa, ei sitä kyllä kovin siistiksi seuruuksi voi kutsua :( Sain näennäisesti leikkimään pallolla kun kunnolla härkin ja söi heiteltyjä nameja. Juoksutin pari kertaa putkea ja kun sain suihkia sitä niin tarttui narppaakin ihan eri voimalla ja leikki välillä ihan kunnollakin. Temputettiin vähän kaukoja ja merkkiä ja tein lyhyen paikallaolon, jossa oli semi ok (jossain kohti painoi päätä maahan). Vapautuksesta ja kun tulkitsi treenin loppuneen niin yritti taas kaarrella ja kipitellä ovelle ihan omia vauhtejaan, käskin kulkemaan mun kanssa eikä saanut rynnätä hallista ulos. Voi elämä näiden mielentilojen kanssa!
Satsun kanssa juttelin pitkään puhelimessa ja lohdutteli, että nää on niitä nuoren koiran hölmöilyjä. Hyvä siitä vielä tulee. Koska on kilttiä sukua, täytyy varmaan kuitenkin lähestyä asioita motivaation kautta, en pysty ahdistusta nyt voimalla poistamaan. Mutta vaikeus on se, että meikäläinen tuntien ei saa lipsua houkuttelun puolelle. Niin ja puhuttiin niistä ympyröiden juoksemisesta, täytyy nyt tarkkailla miten se banaani alkaa levitä kaikkeen ja vähentää vähän tuota kierohommaa. Tai sitten opettaa se toisen käden kiertokin.
Jos joku väittää, että ota bc ja pääset helpolla niin vetäköön kommenttinsa hanuriinsa. Töitä saa kyllä tehdä, mutta on se kyllä palkitsevaakin kun saa asiat oikein perusteltua niin pikkukoira harppaa huimin askelin eteenpäin. Mutta treenaamatta (ja paljon!!) on ihan turha mitään edistystä odottaa. Pulmu on ihan sika ihana ja söpö kun mä vain osaisin.
Pulmun vetokoiran urakin on jatkunut Miikan lenkkikaverina, illalla käytiin porukassa pien sauvalenkki ja Plla on kyllä luontainen kilpailija! Voi kun tulis jo lunta! Vinkui ja kuopi oikein kun lähdettiin parkkipaikalta, ekat mummot kun ohitettiin niin veti korvia vaan tiukemmin suppuun ja kiskoi mua perässään kun hinaaja :) Miika lupasi osallistua sen kanssa koirahiihdon rotumestiksiin, jahka vaan keksisin missä sellaiset järjestetään. Iso mies ja pieni koira, varmaan aika hauska näky :) Toivakassa olis ollu koirahiihtokisat loppiaisviikonloppuna, mutta eopä taida olla lunta.
