Oon vähän miettinyt taas tätä treenaamista ja palaan samaan vanhaan johtopäätökseen. Lehmäkin lentäis JOS sillä olis siivet ja JOS se harjoittelisi oikein ja JOS se uskaltaisi kokeilla. Satsu piti maanantaina mulle hyvän puhuttelun, että joskus vaan on parempi antaa asioiden olla kuin miettiä, piipertää ja yrittää vaan ihan kauheesti. Sehän on surullisen kuuluisa virsi tässä mun tekemisessä, että kun tulee jotain ongelmia tai uusia juttuja niin mä yritän ja yritän saada pikkukoiraa tekemään asioita paremmin (ja yleensä nopeammin) ja siitähän ne menee vaan huonommaksi. Eli päätin nyt yrittää vähemmän, tehdä rennommin ja antaa joidenkin asioiden olla.

Noudossa olen keskittynyt koko Pulmun elämän pääasiassa siihen, että se juoksisi kovasti. Ja viimeaikoina siihen, että se juoksisi kovasti mua kohden. No kannattaisi varmaan keskittyä myös siihen, että tulis rennosti ja helposti sivulle (tätä kun yleensä treenaan vähiten, koska köpöt jututhan on köpöjä). Ja siihen, että joskus osais sen avo noudon kokonaan ja sitten kun sen luokan on selvittänyt niin ei ikuna enää tavallista tylsää tasamaanoutoa tarvitse. Eli otetaan treeneihin myös ohjatun osat, hyppynouto ja muistetaan metalli, vahvistetaan edelleen nostoa ja sitä ettei räjäytä kapulaa, otetaan pitkiä kutsunoutoja joissa tulee se pelkkä paluu ja treenataan sitä kapulan kanssa sivulletuloa myös vaikka olis köpöäkin. Ja ei nyt ihan joka välissä ja heti vispata sitä lelua, on sen opittava muutenkin juoksemaan mua kohti. Maarit, houkuttelun maailmanmestari, hillitsee nyt vähän itseään!

Treenataan ruutua; siihen paikkatarkkuus, motivaatio ja bongaus.

Treenataan merkkiä; se onkin ollut kivaa :)

Treenataan paikallaoloja myös vähän "epävirallisemmin". Istui tänään Urpolassa Ristyn viersssä kun vein kamoja kentälle ja oli tosi rento ja pätevä tyttö, ei lainkaan ahdistunut korppikotka.

Edetään siinä tunnarissa ja mä harjoittelen tämän viikon henkistä kanttia etten mene paniikkiin kun P ekoja kertoja päättää nostaa vieraita.

Treenataan häiriötä, mutta ei tehdä siitä juttua. Liikkuroiduissa treeneissä, joissa on avustajia ei tarvi järjestää mitään mega erityistä aina.

Treenataan luoksetuloa ja kestän sen, että aina P ei juokse ihan miljoonaa. Mutta ei tarvi hyväksyä hiippailuakaan. Vahvistetaan stoppeja paljon lenkeillä ja muissa leikeissä myös.

Treenataan kaukoja, jatketaan kosketuskepillä ja testataan tuleeko siitä peliä. Anyway miljoona toistoa jäljellä ennen kuin niistä tulee hyvät.

Treenataan seuruuta, tähän pitäis saada joku ajatus ja suunnitelma ettei ole pelkkää huiskimista.

Ja tänään treenattiin lyhyt setti Urpolassa, koitin muistaa päätöksiäni ja tuntui kivalta. Ripa treenas väleisttä ja sen jälkeen P oli tosi yritteliäs (ja mä siihen tyytyväinen koska tuntui niin näppärältä :)). Ohjatun suunnissa kokeilin pallojen sijaan kapuloita ja juoksee niille ehken rennommin. Pitää kokeilla patukoita tms. myös.

Kiitos Satsu kun sä aina jaksat opastaa ja tsempata!