Käytiin Urpolassa lenkillä ja tehtiin myös vähän esineruutua: jätin Pn puuhun, tallailtiin Ristyn kanssa serpentiininä metsää ja jätin pipon ja hurtta säärystimen (näytin niitä jättäessä Pulmulle). P kiljui puussa ja lähti hyvin tomerana kun lähetin. Etsi aika nenä alhaalla (jäljesti??), kun osui pipolle niin ei heti ottanut sitä mukaansa. Toisella kertaa siihen osuessaa pysähtyi selvemmin, kehuin ja otti sen sitten suuhunsakin ja kiikutti mulle-> vauhtipalkka narpalla. Lähetin sitten etsimään toista, samallailla "jäljitti" sitäkin ja nappasi varmasti suuhunsa kun löysi ja kiikutti mulle päin. Söpö :)

Sitten jätin koirat puuhu ja tallustin lyhyen jälken, nameja kaikkiin askeleisiin. Pulmu jäljelle, meni kyllä hyvin jälkeä pitkin, mutta ei kyllä syönyt kuin muutaman namin.. Lopussa kun ruokaa oli enemmän kasassa niin söikin sitten niitä. Miten tässä toimitaan? Ei paljoa hyödytä kylvää nameja jos niitä ei edes syödä... Ripa sai sitten syödä metsään jääneet namit, oli kovin tyytyväinen.

Autolle palatessa tein muutamia kaukojen vaihtoja, P oli tosi söpö ja yritteliäs kunnes nurmen pintaa pitkin lensi ampiainen aivan vierestä. Siitä seurasi hetkellinen kipittelykohtaus (voihan elämä jos on pörriäisfobia...) mutta kykeni ampparin hävittyä kuitenkin jatkamaan.

Kotona pihassa sai tehdä vielä 3x tunnari- ensin pelkät laput rappusilla (hyvin!), sitten kapulat kahteen otteeseen. Leikitin ja laitoin hyppäämään ja siitä kapuloille, meni yli ja ohi. Hetken selvästi keräsi itseään että kykeni mennä kapuloille, seisoskelikin hetken ennen kuin meni. Haisteli tarkkaa, yritti ilmaista omaa mutta kun en reoinut niin nosti ja tästä naksu+nami+leikki. Toistolla nopeampi tarttuminen ja kehulla sivulle saakka.

Konsta piilotteli Pulmulle vielä lelua illalla pihalla, hienosti etsi :)