Lauantai aamu aloitettiin Pulmun kanssa jälkimetsässä. Katja ehdotti jäljestykseen näkölähtöä ja jäljentekijä olisi lopussa palkan kanssa. Mentiin siis katsomaan kun jäljentekijä lähti metsään ja sitten Pulmu sai mennä autoon odottamaan jäljen vanhenemista n. puoleksi tunniksi. Mari lähti peesariksi jäljelle. P oli tosi pätevänä menossa metsään ja kiskoi valjaissa ihan niin kuin olisi tiennyt mihin on menossa. Lyhyeltä janalta nosti jäljen kivasti kun mentiin sitä yhdessä lyhyellä liinalla. Jäljen selvitti aika rivakasti risteillen, mutta merkeistä päätellen (näin ne ohittaessa) pysyi hyvin jäljellä. Lopussa oleva tyyppi tuli Pulmulle aika yllärinä ja ensin vähän piti haukkua Katjaa, mutta kun tajusi sen olevan ihminen niin oli tosi ilahtunut ja lirppi innoissaan. Pallokin kelpasi alkujärkytyksen jälkeen. Hauska kokemus meille molemmille ja Pulmu oli mun mielestä tosi pätevä! Pääsin vielä katsomaan Puuman jäljestystä että saisi jotain tajua jo vähän kokeneemmasta menosta. Hienosti haisteli J Laittoivat rohkeasti meikäläisen tekemään myös Mocan jälkeä, joka ei sitten mennyt ihan niin kuin ohjekirjasta, yritän olla pätevämpi ensivuonna…
 
--------------------
 
Iltapäivän tokoryhmässä meillä oli ”tuplavuoro”, kiitos Leenalle joka lahjoitti oman vuoronsakin meille. Alkuun halusin ottaa kehään menoja ja paikallaolot:
 
Pulmu meni vähän ankeaksi kun porukkaa alkoi kerääntyä ympärille ja sain käskeä vähän tiukemmin että pysyi mukana eikä häippäissyt takaisin autolle. Kehään kävellessä ei nykinyt ihan hirveästi pois, mutta oli aika ankea. Ensin makuu: Evl käskytys ja Pulmu meni omalla vuorolla maahan ihan tosi hitaasti. Makasi kok ajan pää maassa aika liiskana, paluussa nosti vähän päätä ja nousi omalla käskyllä sitkeästi puolittain istumaan. Mutta selvisi ja teki niin kuin käskettiin!!! Istumiseen otettiin uusi kehääntulo ja tässä parempi, istui korppikotkana mutta selvisi tästäkin!
 
Jonten kommentit: vaikka on vaikeaa niin tekee juuri niin kuin käsketään. Ole ylpeä taitavasta koirastasi ja luota siihen! Ongelma on se, että Pulmu ratkaisee vaikeat tilanteet pakenemalla (lähtee pois tai menee passiiviseksi) ja on onnistunut siinä jossain vaiheessa. Ohjaaja ei saa panikoitua vaan pitäisi vain nauraa ja jatkaa. Jatka ja luota koiraan niin Pulmunkin itseluottamus kasvaa. Vaikka on kiltti ja tosi kontrollissa niin johtajuus vähän epäselvää kuitenkin?
 
Perään päätin jatkaa sitten ongelmien kaivelua ja otettiin tunnari:
Tehtiin kokonaisena, Jessica liikkuroi. Kääntymisessä pompahti pystyyn (ei olla harjoiteltu) ja käskin uudelleen istumaan. Lähti tosi varovasti kapuloille ja kierteli matkalla, kävi pyörähtämässä Jessican luona. Viimein meni itsenäisesti kapuloille, haisteli tarkasti, löysi oman ja palautti kipittelyravilla kaarrellen. Kehuin matkalla ja P pudotti kapulan sivulla. Sai kuitenkin selviytymisestä isot kehut ja leikittiin palkaksi omalla. Uusinnalla oli aika samalainen, paluussa suunnitteli hetken että olisi palauttanut oman Tarjalle. Pudotti oman matkalla, nosti itse uudelleen ja toi sivulle. Vaikka oli vaikeaa niin selvisi!
 
---------------
 
Toisella kierroksella tehtiin seuruuta. Ensin tehtiin aika pitkä pätkä kaikenlaista. Sitten Jontte käskytti kummallisia kävelyitä kun kommentoi, että Pulmu on kyllä tosi herkkä reagoimaan mun vartalon liikkeisiin. Kävelin molemmat olat ja kädet hassusti heiluen, jossa Pulmu seurasi yllättävän hyvin. Tehtiin myös yksittäisiä nykimisiä liikkuessa ja perusasennossa; näissä P tietysti loikkasi oletettuun kääntymissuuntaan. Mutta nopsaa oppi pikkukoira myös ettei tuollaisiin kuulu reagoida. Epäilen vähän, että tässä treenissä taisi olla tarkoitus saada ohjaajan ja koiran ajatukset johonkin ihan muualle, koska kun minä keskityin heilumaan ohjeiden mukaan ja Pulmu hämmästelemään mun tekemisiä niin kumpikaan meistä ei kerennyt säpittää niin paljoa ympärillä olevia tyyppejä. Kaikkinensa seuruu meni hyvin, tehtiin pitkiä pätkiä Jonten käskyttämänä ja Pulmu seurasi hienosti. Tosin Jontte käskytti meidät aika kauas itsestään, jolloin häiriö oli tietenkin paljon pienempi. Mutta tuli todistettua, että pikku Pulmu osaa seurata tosi pitkiä aikoja ihan kokonaan ilman palkkaa ja silloin kun palkkasin niin kehuin ja paijasin vaan taitavaa kaveria. Ja P oli niin ilahtunut.
 
Kommentteja ja ajatuksia: Harjoittele kummallisia kävelyitä ja olan nykimisiä niin että Pulmu oppii että kuuluu seurata vain ohjaajan jalkaa. Täyskäännökseen avuksi uusi ”sivulle” käsky ennen käännöstä, tällä vältetään kuplahdus. Opeta Pulmu korjaamaan perusasento ilman vartaloapuja. Itse en saa reagoida ympäristön häiriöihin, kuinka muuten voisin kuvitella että Pulmu voisi olla reagoimatta?