Sunnuntai aamuna suunnattiin taas jälkimetsään. Pulmulle tehtiin lauantain tapaan parinsadan metrin jälki näkölähdöllä ja jäljen päässä kökötti Heidi palkan kanssa. Jälki vanheni n. tunnin. Jäljelle mennessä Pulmu nosti itsensä aika kiepeille ja vinkui ja kiskoi tiellä kävellessä, janalta lähdettiin aika huiskimalla kun nyt en juurikaan jarruttanut. Maasto oli aika avoin ja tuuli kova joten ei tainnut olla kovin helpot olosuhteet. Välillä näytti siltä, että P jäljesti ihan ajatuksella ja välillä huiski menemään aika villisti ja kävi uimassa ojassa. Jouduin toppaamaan Pn kun meinasi porhaltaa niin pahasti alueen yli että olisi seuraavaksi sotkettu vieressä oleva toisen jälki. Aivan lopussa Pulmu bongasi kuitenkin jäljen ja kerkesi jäljestää vajaan 10m tosi tosi tarkasti ja melkein törmäsi jäljen päässä olleeseen Heidiin. Nyt ei säpsähtänyt lainkaan vaan oli kamalan ilahtunut ja innoissaan leikki palkkana olleella sählypallolla. Autolle palattua saatiin opastusta vielä esineruutuun ja kokeiltiin Pulmulle myös hajunhakuja, joka olikin tosi hauskaa hommaa. Juteltiin myös kepeistä ja niiden laittamisesta jäljelle, täytyy varmaan jossain kohden alkaa niitäkin Pulmulle esitellä. Minä pääsin tekemään Roudalle jäljen ja se taisi mennä ainakin vähän paremmin kuin edellispäiväinen.
 
Metsästä porhallettiin takaisin leiripaikalle ja kerettiin aamupäivän tokoryhmään treenaamaan paikallaolot Leenan lahjoittamalle vuorolle. Koirien kokoontuessa kehänreunalle Pulmu yritti luikahtaa takaisin autolle, mutta sain napattua kiinni ja sen jälkeen kykeni kipittämään ilman ylimääräisiä jarrutteluita kehään. Tehtiin ensin istuminen ja sitten makuu. P oli jonkin verran ankea, mutta mulla itsellä oli jotenkin sellainen rauhallinen mieli. Ajattelin että ihan sama mitä keksii, nyt vaan tehdään hommat pois ja sitten on hyvä. Istui taas aika korppikotkana, mutta istui. Liikkeen välissä ilahtui taas kehusta todella paljon ja makuun alaslaitto meni ok. Makasi pää maassa ja paluussa nosti vähän päätä. Ei noussut ensimmäisellä käskyllä pa ja pukkasin vähän jalalla kylkeen ja pompahti siitä ylös. Vapautuksesta oli taas rento ja iloinen.
 
Iltapäivällä meillä oli tokovuoro ja päätin harjoitella oman mielen hallintaa. Avo  luokan kisatreeni tuntui perjantaina kivalta varmaan osin myös sen vuoksi, että tiesin ja luotin Pulmun osaavan liikkeet kunnolla. Vaikka voittajan liikkeet eivät ole vielä valmiita niin päätin treenata vähän kisamaisempaa settiä vaikeammillakin liikkeillä. Kirjoitin lapuille ylös liikkeet (osa avo, osa voi), jotka uskoin että voitaisiin tehdä kisamaisesti. Kati toimi liikkurina ja arpoi meille 3 liikettä, suoritettavan liikkeen sain tietää aina edellisen liikkeen loputtua. Jontte tuomaroi, Nina toimi kirjurina:
 
Ruutu:
J: Tottunut saamaan apuja ja nyt yritti ja mietti, epävarmana odottaa apuja, kun on varma niin osaa kyllä.
O: Lähetyksestä Pulmu lähti pari metriä eteenpäin ja kaarsi sitten ympyrälle, juoksi ympyrää mun edessä ja ympärillä. Mietti ja mietti, mutta ei lähtenyt ruutua kohden. Toistolla sama juttu. Kun astuin vähän lähemmäs ruutua ja otin kupeista kiinni ja hetsasin niin sitten osasi lähteä ja meni ruutuun saakka. Stopilla vähän takaa yli, korjasin uudella ”ruutu” käskyllä ja vaihtoi hyvin paikkaa. Alas ok. Loppu kävelyn odotti hyvin ja ”tule” käskyllä lähti ruudusta hyvin, juoksi oikealta ohi ja kääntyi sitten sivulle.
 
Tunnari:
J: Epävarma, odottaa paljon apuja, mutta pystyy kyllä kun apuja ei tulekkaan.
O: aika samalainen kuin leirin muut tunnarit. Positiivista, että se haisteluosuus tuntuu olevan nyt aika selvä juttu Pulmulle. Palkkasin tässä vaiheessa leikkimällä tunnarikapulalla.
 
Luoksetulo (avo):
J: kuuntelee, hyvä, tekee mitä pyydetään, tilanne ei koiralle niin mukava.
O: Eka osa laukassa, stoppi aika ok ja loppuunkin tuli suurimman osan laukassa. Pa tais mennä taas vähän seläntaakse.
 
Kokonaisuus:
J: Lisää kisamaisia treenejä, että oppii selviämään tilanteesta ja saa lisää itsevarmuutta. Vauhti tulee kyllä! Muista opettaa kisamaiset lähdöt perusasennosta, nekin voivat olla treenissä yhtä hauskoja kuin kilpajuoksuhetsit.
 
O: Tämä tuntui paljon pahemmalta kuin perjantai ja mun luottamuspula onnistumiseen heijastui pahasti koiraan. Pulmulle on tosi tärkeää, että liikkeet olisivat sille tarpeeksi varmoja ja tuttuja ja sitten pystyy tekemään ne myös vaikeammassa paikassa. Kisamaisuuden ja hömppätreenin välillä on meillä nyt liian iso ero, sitä pitäisi pystyä treenaamaan jotenkin.
 
---------------
 
Toisessa setissä tehtiin ruutua:
 
Pulmu ei taaskaan kyennyt lähtemään ruutuun pitkästä matkasta vaan tällä kertaa päätti hypätä sivussa ollutta hyppyä ja tarjota toimintaa sillä. Jännä oli myös tämä uusi juttu, että jos ei ihan varmasti lähde suorittamaan annettua tehtävää niin täytyy juosta ympyrää ja miettiä samalla. Ei lähde huuhailemaan tai haistelemaan vaan hölkkää ympyrää ja miettii. Sitten kun tehtiin leikkiä merkille ja sieltä ruutuun niin onnistui hienosti, oli tosi tomera ilme. Jossain kohti tökkäsi taas, vaikka oli mennyt jo hyvin ruutuun niin epävarmuus iski ja ei kyennyt juoksemaan ruutuun saakka itse vaan jäi pyörimään matkalle. Ehkä ei vaan osaa sitä kunnolla ja mä katkaisen toiminnan liian nopsaa ja menen niin helposti auttamaan (vien ruutuun tai näytän paikkaa).
 
Jonten kommentit: ei yritä tarpeeksi jos ei heti keksi mitä halutaan. Jos juoksee takaisinpäin; ei tarjoa oikeaa paikkaa ruudussa tai palaa matkalta takaisin tai menee tekemään jotain muuta (nyt tarjosi hyppyä) on selkeämpi sanoa koiralle rauhallisesti ”ei”. Jos pysäyttää ”seis” käskyllä niin koira saa haluamansa kontaktin ja avun ohjaajalta. Anna sitten uusi ”ruutu” käsky äläkä keskeytä toimintaa, Pulmun täytyy itse yrittää, mamma ei ole aina auttamassa. Harjoittele enemmän kisamaisia lähetyksiä ja tee siitä sikahauska juttu.
 
----------------
 
Loppuun vielä häiriöistumista ringissä:
Pulmu oli paljon parempi kuin edellisessä treenissä, vaikka istui korppikotkana niin ei ollut läheskään yhtä lysyssä kuin perjantaina. Alkuun tietty lähti Jonten vapautuksesta pois, mutta viimein kun kesti häirinnän niin vapautin riemukkaasti ja juostiin pelaamaan sählypallolla kentän toiselle puolelle. Vaikka muut jatkoivat (Jontte käskytti edelleen), Pulmu kykeni leikkimään! Sitten tehtiin vielä seuruuta, jossa oli tosi aktiivinen mua kohtaan; takertui jalkaan joka siis paljon parempi vaihtoehto kuin se että yrittää häipyä paikalta. Ihan super hienosti selvitty ja kentältä lähdettiin yhteistuumin eikä niin että Pulmu yritti rynnätä pois.