Maanantaina treenattiin vielä yksi vuoro (kaksi kierrosta) tokoa:
 
Stoppeja: Jos ei jarruta kunnolla niin hiippailun voi reklamoida. Älä välitä vauhdista, hidastuu kun miettii (intensiivinen kun kuitenkin täysi focus ohjaajassa). Kisamaisesta luoksetulosta pitäisi saada yhtä hauska leikki kun stoppihumputtelusta. Nyt Pulmu oli tosi pätevä ja ihana kun tehtiin stoppeja hypyn kanssa ja merkille lähettäen ja sieltä kutsuen. Mutta heti kun jätin maahan ja kävelin kisamaisen alun niin rupesi hiippailemaan ja katselemaan muita kentällä olevia ihmisiä. Pitää muistaa käyttää aikaa myös seisomassa pysymiseen eikä aina katkaista toimintaa heti nopeasti stopin jälkeen.
 
Toisessa setissä katsottiin ohjatun opettamista. Jonten mielestä koiralle opetetaan ensin suunta ja suuntakäskyllä sen pitää juosta 90 astetta annettuun suuntaan (oikea/vasen) ja vasta noutokäskyllä lähteä kapulalle. Kokeiltiin Pulmulle eri variaatioita ja tuli todettua, että osaa se mennä merkillekin vaikka Jontte heitteli kapuloita sivuille ja oli tosi vaikeaa päästää niistä irti J
 
Muiden treeneistä jäi mieleen pari hyödyllistä juttua:
 
Z: kun harjoitellaan zetaa, on tärkeä saada koira varmaksi ja rennoksi ja asennoista tosi mukavat tehtävät. Liike on vaikea, koska se on pitkä ja stabiili eikä katkea. Treenatessa katkaistaan toimintaa usein liian pieniin pätkiin. Kun koira tekee asennon, kerro sille että se oli tosi pätevä ja taitava, mutta älä katkaise toimintaa. Jatka liikettä ja kehu koiraa kävelyn aikana.
 
Kaukot: Jos koira ei nouse ensimmäisellä käskyllä vaihtoon, palataan koiran luokse ja nostetaan se ylös. Tai Pulmun tapauksessa on varmaan parempi käskeä koiraa nousemaan itse, koska passiivisena on helppo pötköttää ja ihan sama vaikka ohjaaja nostelisikin... Jos vaihdot (tekniikka) ovat ongelmallisia matkan päästä, ei aina kannata keskeyttää toimintaa ja palata koiran luokse. Vääränlaisen tekemisen voi reklamoida suullisesti kauempaa ja jatkaa uudella mahdollisuudella tehdä oikein. Jos vaihdot ovat jähmeät, ota ne pois liikkeestä ja harjoittele asentojenvaihto leikkiä. Tässäkin palkka voi olla ohjaajan tyytyväisyys/ kehu+ uusi tehtävä, ei aina nami tai lelu. Sitten kun leikki sujuu hömpötellen, muutu itse kisamaiseksi (ei heilumista, suora ja jäykkä asento, kisamainen käskytys, viive) ja jatka läheltä. Super kehut ja bileet kun onnistuu.
 
Seuraaminen: seuraamisessa tärkeintä on, että koira seuraa ohjaajaa. Niin yksinkertaista, mutta niin kovin vaikeaa muistaa...
 
Omia mietteitä:
 
*Pulmun oma-alotteisuutta palkittava ja saatava paremmaksi: rohkeus yrittää ratkaista asioita itse <- apuja vähemmäksi, ensin helpoissa jutuissa ja sitten vaikeammissa.
*Pulmulle tärkeää, että osaa asiat kunnolla, sitten voi olla varma ja tehdä ne nopsaa.
*Harjoittele kisamaisia alkuja; nouto, ruutu, tunnari…-> rohkeus ja aktiivisuus lähteä perusasennosta myös yhtä voimalla kuin leikeissä.
*Kisamaisuus <-> treenihumputtelu: ero pienemmäksi!
*Jontte hoki mulle koko leirin: ”Pulmu on vain koira, ihan samallainen kuin nämä kaikki muut täällä. Ei yhtään sen erikoisempi tai erilaisempi. Vaikka onkin tosi signaaliherkkä ja pehmeä niin on tosi hyvä koira. Luota itseesi ja koiraasi!”
*Pulmun on opittava sietämään pökissä olevaa ohjaajaa, yhtä paljon kun mun on opittava olemaan regoimatta Pulmun mielentilojen vaihteluun. Yhdessä meistä tulee tasaisempi ja vahvempi pari.
*Treenaaminen ei saa olla niin tehtävä ja palkka keskeistä: tehtävistä on tehtävä palkitseva leikki, palkka ohjaajan tyytyväisyys ja kehu. Pallo vain stressinpurkuun. Anna itsestäsi enemmän kuin pelkkä pallolinko!
*Kun Pulmu on hidas, mutta intensiivinen, yrittää kovasti miettiä ja oppii. Nopeus tulee kyllä!
*Älä välitä vauhdista, välitä asenteesta. Tärkeintä että focus ohjaajassa ja miettii+ yrittää.
*Itse en saa reagoida niin vahvasti Pulmun mielentiloihin, peilaamme toisiamme.
*Pulmu ei mene rikki jos sitä kielletään ei toivotusta toiminnasta. Jos tarjoaa jotain väärää toimintaa niin ennemmin ”ei” kun ”seis”, koska stopilla saa haluamansa kontaktin ohjaajaan

Kiitos kaikille ihan mielettömästä leiristä ja kaikesta avusta. Vaikka näitä juttuja ollaan puitu jo aikaisemminkin niin uudestaan ja uudestaan niitä pitää vaan miettiä. Askel kerrallaan mennään eteenpäin ja uskoisin että ollaan molemmat Pulmun kanssa taas monta kokemusta vahvempia. Jontte oli ihana ja kannustava kouluttaja ja niin taitava lukemaan koiria ja meitä viiropäisiä ohjaajia.