Maanantaina treenattiin aamusta Urpolassa Pixin ja Mariannen kanssa:

Ennen kavereiden saapumista kerettiin tehdä muutama ruutu; tää edistyy kivasti! Kimpassa tehtiin paikallaolot, Pulmu ei lainkaan niin sitkeä kun on joskus ollut! Istumisen ja makuun välissä sai taas "aktiivisen palkan" eikä palloa, varsinainen palkka vasta makuun+ kehästä poiskävelyn jälkeen. Kivasti! Omalla vuorolla P teki seuruuta ja jäävien käskytyksiä. Otti häiriötä käskytyksestä ja kun oli tarkoitus tehdä jääviä, Marianne käskytti ja P läpsähti taas maahan kaikista mun henkäyksistä. Sitten kun jatketiin niin seurasi taas ihan liiskana ja katkarapuna ja kyykki kaikkiin Mariannen käskyihin. Hyvä idea oli purkaa pökkiä juoksuseuruulla; lähdinkin juoksemaan "käsky" sanasta ja aktiivisuudesta sai palkan. Nämä kivasti. Tehtiin juosusta sitten jossain kohden myös seisominen ja tämä onnistui yllättävän hyvin. Toisessa setissä tunnari, mä olin kyykyssä, vähän vaikeaa mutta selvitti tehtävän (mä olin kyykyssä). Lopuksi luoksetulon stoppeja naminheittelyleikillä ja kokeiltiin erilaisia variaatioita myös maahanmenoon. Parhaat maahanmenot tuli kun mä en yrittänyt liikaa, yllätys yllätys.

Tiistaina oli vapaapäivä...

Keskiviikkona käytiin Pieksämäellä HauHau-hallilla töihin mennessä ja temputeltiin voittajan jutut läpi. En jäänyt jankkaamaan vaan humputeltiin kaikki osat läpi:
*Noudot: metalli heittelyleikillä ja sivulta myös. Räjäyttää metskua aika herkkään ja palauttaa edelleen enimmäkseen pää matalalla ravissa. Putkeen juoksuttaen vähän pitotreeniä. Hyppynouto ensin sivulta; alussa sitkeästi sivulle ja paluu ravissa. Toisto hetsaten kaulasta kiinnipitäen, nyt hyvä ilme ja vauhti. Puun nostot oli hyvät!
*Suora luoksetulo, jättö kisamainen, kehuvahviste aika pian kutsun jälkeen. Tämä ok ja sivulle kivasti.
*Ruutu: bongaus kisamatkasta höpötellen ja hetsaten, lähetys sivulta. Menovauhti voisi olla parempi, stoppasi ensin vähän takaa yli mutta korjasi hyvin paikan. Seis ja kehuin, maahan hyvin, kävelin ja kävin antamassa namin, loppu hämykäskytyksellä. Sivulle tullessa uusi "sivu" käsky, kehu + lelu. Ok ketju!
*Istuminen; alku liikkeenomaisesti, kävelyapu istumiseen, kehuin kävellessä.
*Tunnari; olin vienyt vieraat valmiiksi kehää rakentaessa, vein nopsaa oman. Lähetys kyykystä. Meno osin laukassa, hyvä ja tarkka haistelu, paluu rennossa ravissa. Palkaksi leikki omalla+ vaihto narppaan.
*Kaukoja ilman käsiapuja läheltä, ekaa vaihtoa myös kauempaa. m-i menee helposti sitkeäksi.

Korjaussarjana otettiin vielä seuruuta (pätkiä namilla ja lelulla palkaten), stoppeja (seissiä ja maahan) putkileikillä. Ruudun paikkaa läheltä (osaa hyvin), kiertoleikistä tulee helposti korjauksia (ei osu heti oikeaan paikkaan). Lopuksi leikittiin vähän aksaakin :)

Illalla Pieksämäeltä lähtiessä leikittiin vähän stoppileikkejä puistossa ja tein yhden kokonaisenkin luoksetulon.

Torstai aamuna treenattiin itsekseen Urpolassa. Tarkoitus oli tehdä vähän jotain kivaa, mutta menipä sitten väännöksi. Ensin seuruuta, tämä meni kivasti. Sitten luoksetuloa: jätin pitkään matkaan ja kävelin kisamaisesti. Kun kutsuin, tuli pari askelta ja pysähtyi kyylänä seisomaan. Kutsui uudelleen ja tuli taas muutaman askeleen. No tulihan se sieltä sitten viimein sivulle kun useamman kerran olin kutsunut. Toistolla tein sitten kutsu+ kehu ja jessaus välittömästi kun lähti, tämä hyvin. Sitten taas kutsu, tuli muutaman askeleen ja pysähtyi kun en jessaillut enkä liehunut lelujen kanssa. Tässä kohden taisin sitten päättää, että jos omat jalat ei kulje kertakäskyllä niin menen hakemaan. Seuraavalla toistolla ei lähtenyt sitten lainkaan. Kävelin hakemaan ja moitin matkalla, Pulmu kääntyi teatraalisesti selälleen ja mönki siinä maassa kuin mikäkin mato. Mutta ei onneksi tarvinnut montaa kertaa hakea kun omat jalat alkoi taas kantaa ja kipitti kutsusta tulemaan, vaikka kovin lentävästä luoksetulosta ei kyllä voi puhua. Huoh. Taisi tuo pysähtyminen mennä edellispäivänä sitten harvinaisen hyvin jakeluun. Risty sentään juoksi kaksi vuotta luoksetuloa vaikka miten pysäyteltiin (tai yritettiin pysäyttää) ennen kuin ekaa kertaa alkoi ennakoimaan pysähdystä. Lopuksi tehtiin vielä ruutua, tunnari (paljon vääriä ympyrässä, hyvin löytyi oma) ja noutoja kapulaleikillä (myös hyppy).

Perjantaina piipahdettiin Varpsin kentällä Satsun terapiassa. Pulmu ja Piuppa teki molemmat kaksi settiä ja alkuun paikallaolot. Oli tosi kuuma!
*Paikallaoloissa suht ok, istui vähän korppikotkana. Makuu ok, omalla köskyllä ok alas ja ylös + makasi pää irti maasta melko rennon näköisenä. Välissä pelkkä kehu (tuntui kivalta), lopuksi kävely pois kehästä ja sai narpan.
*Kaukoja; nämä etenee, jahka muistan sitä malttiakin välillä. Osas tosi pätevänä tehdä vaihtoja itsekkin kun yritin tehdä pidemmillä viiveillä. m-i se vaihto jossa menee kyyläksi, muuten kestää edelleen hyvin pallon heittelyn palkaksi+ takapalkan.
*Luoksetuloa. Eilinen vääntö oli kaiketi unohtunut (tai auttanut) kun tänään juoksi taas ihan reippaasti. Stopattiin jopa kerran väliin ja senkin jälkeen vielä juoksi. Hyvä P! Muista treenata myös viimeistä osuutta ja stopin jälkeistä elämää.

Toisessa setissä:
*Seuruuta; ensin oli aikamoista matkustamista, mutta sitten heräsi seuraamaankin. Seuruussa pitäisi työskennelläkkin eikä vain matkustaa ja tarkkailla muita... Käännöksiin ahaa-elämys; päänkäännön lisäksi uusi "sivulle" ja käännän omaa hartialinjaa myös. Ja niitä käännöksiä harjoiteltava myös. Etsi myös sopiva tempo eri nopeuksiin (hidas ja miten se kävellään, nyt mutkusi käden mukana aikalailla). Juoksu ok!
*Tunnari; viikon tilastoväärä. Mennessä tuijotti Satsua, lenkin kautta kapuloille, haisteli kapulat läpi ja uudella kierroksella nappasi oman viereisen. Sivulla otin oman vastaan ja mitään kommentoimatta lähetin uudelleen. Haisteli ja toi oman, tästä ilakoitiin yhdessä.
*Ruutua; Pulmu on tasan niin hyvä kuin ohjaajansakkin. Jos mä en pysy kriteerissä niin ei koirakaan. Nyt tarjosi enemmän takaa yli, ei lainkaan niin paljoa oikeaan sivuun kuin aikaisemmin viikolla.

Mua masentaa kun tää homma on niin eri tuntuista välillä. Silloin kun ollaan keskenään hömpöttelemässä tai kaikki vaan sujuu ja silloin kun tehdään jossain vieraammassa paikassa liikkureiden yms. kanssa. Se ei vaan tunnu samalta. Paskaa, ja toisaalta kuitenkin lohdullista, kun tietää miten älyttömän makee ja tomera Pulmu osaa olla. Mutta sitten se ei vaan aina kykene tai ei vaan tee. Mutta kait pitäis olla iloinen, että ainakin joskus se tuntuu hienolta. Se ei oo laiska, ilkee tai sellainen haluton huuhaa. Se on vaan välillä sellainen sitkee ja ankee. Mutta ehkä mäkin oon välillä jotenkin huono. Sen ymmärrän, että jos oon esim. huono siinä ruudussa niin ihan itseäni saan syyttää. Mutta sitten kun ei saa sitä oikeaa mielentilaa kaivettua Pulmulle aina millään vaikka kuinka haluis. Ja mitä enemmän mä yritän niin sitä huonommin hommat menee. Tälläkin viikolla kun joku ilta temputeltiin omassa pihassa niin Pulmu oli niin sairaan ihana ja taitava. Sillä on sellainen onnellinen ja tomera ilme naamallaan, mun ei yhtään tarvii kannatella tai tsemppailla sitä vaan se tekee hienosti ja yrittää kovasti. Mun rakas ihana pien koira.

Perjantaina käytiin illalla vielä Konsta kanssa kalamarkkinoilla satamassa ja samalla käveltiin lenkki koirien kanssa. Kyllä ne vaan osaa olla tungoksessa fiksuja otuksia, kävelivät hienosti mun vieressä väentungoksessa. Ainut fiba oli se, että Ripa yritti dyykkailla kaikki maistiaisroskikset, jos vaikka jotain sattumia olis jäänyt :)

Lauantaina löysäiltiin, paitsi käytiin kauppareissulla pelaamassa lyhyt jalispeli agikisoissa Lähemäellä ja hurjasteltiin uimareissulla. Jalispeli oli ok, vaikka Pulmu ei ollut ihan niin hurja kun ehkä vois olla. Pikkisen taisi kuitenkin muu härdelli häiritä... Mutta pelattiin siis, pari ihan lyhyttä seuruupätkää ja luoksetulo karkuunjuosten+ Pulmu sai roudata pelin päätteeksi pallonsa autolle. Illalla uimarannalla pikkukoira sitten "kilahti" ihan kunnolla ja teki elämänsä seuruuta kun ensin vähän huomautin, että ei voi karata uimaan ennen kuin on lupa. Seurasi muuten niin jumalaisesti ettei koskaan ja käännökset oli sangen sukkelat. Palkaksi pääsi sitten uimaan. Uimaleluna mulla oli mukana kelluva noutokapula ja kun Pulmu oli muutaman kerran saanut hakea sitä vedestä niin tehtiin väliin tasamaanoutoa nurmelle. Palkaksi uusi nouto ja jossain kohti sai sitten tehdä taas vesinoudon. Teki sellaisia noutoja, joista olen nähnyt vaan unta... Kovaa kapulalle, poimi voimalla (mutta ei räjäyttänyt), kovaa takaisin ja sukkelasti sivulle. Tää tunne kun joskus saataisiin molemmille kisaan niin olisin kyllä hyvin-hyvin-onnellinen...

Vaikka tää treenaaminen on välillä niin kauheen vaikeeta niin kyllä mä vaan tykkään mun koirista niin paljon. Ja siitä treenaamisesta, pitäis vaan aina muistaa missä ollaan edetty eikä vaan se mihin pitäis päästä. Kaksi signaaliherkkää häkkyrää on himppusen vaikee yhdeistelmä vaan välillä.