Sunnuntaina hoidettiin kisasta palauttava treeni aksan puitteissa :) Minna ja Tiina tuli treenaamaan meidän kanssa ja koitti kovasti neuvoa tällaista urpoa. Takaperin juoksu on mulle kovin vaikeaa, sain melkein aivotärähdyksen kun kaaduin selälleni. Tehti hyppykieputuksia aiheena välistävedot, tutustuttiin keinuun (P sai juosta päähän ja Tiina syötti namia samalla kun laski keinun alas), Aan kontaktia pöydän kautta, kepeillemenoa putkesta, rengasta. Oli hauskaa!

Maanataina huilittiin, tiistaina oltiin KooKoolla porukkatreeneissä ja aksattiin myös vähän. Keskiviikkona kävin Tiian ja Miun kanssa Pieksämäellä, torstaina treenasin aamulla koulun kentällä (hyvät häiriöt taas pikku koululaisista). Perjantaina ja lauantaina juhlittiin Konstan synttäreitä, jätkä täytti jo 7-v! Sunnuntaina kävin illalla yksin hallilla. Maanantaina treenasin aamulenkin jälkeen Urpolan kentällä.

Prioriteettiliikkeenä nyt kaukot. Ollaan tehty niitä olkkarijumppana, lenkillä, kentällä. Helpoissa ja vaikeissa paikoissa ja häiriöillä ja ilman. Hyppy onnistuu kunnon loikkana helpoissa paikoissa, vaikeammissa menee pienemmäksi. Mulle vaikeaa nyt päättää kriteeri: jos haluan säilyttää kunnon hypyn niin pitäisi onnistua kaikkialla, tehdä vaikeammissa paikoissa vaikka läheltä. Toisaalta pitäis kertoa, että hyvä kun teet jotain aktiivista ja tarjoat oikean asennon (tekee usein teknisesti aika hienon ylösnousun, mutta hyppy jää minimaaliseksi), mutta toisaalta pitäis saada myös ymmärtämään että hyppy on se juttu. Mutta jos joskus saan ne kaukot toimimaan hypäten kisassa niin on ainakin katsojille viihdyttävä laji :D Saa nähdä mitä tuomarit sitten tykkää. Olen ottanut tavaksi harjoitella lenkillä sarjaa pidemmästä matkasta. Koska Pulmun mielestä juokseminen on "the juttu" niin tehdään aina kaukosarja ennen kun pääsee juoksemaan ja vapautan lopuksi taakse+ saa lähteä pinkomaan. Tämä on toiminut aika kivasti. Kotona on tehty sitten tekniikkaa pienemmästä matkasta ja yksittäisiä vaihtoja. Eilen tein puistossa iltalenkin lomassa vaihtoja ja lyhyitä sarjoja niin, että palkaksi sai juosta kiertämään takanaan olevan puun ja siitä sitten vauhtipalkkaan leluun mun luokse. Muuten hyvä, mutta tuli aika paljon haukkua siinä juostessa myös... Tää on kyllä vähän vaikea tää vireen säätely; se kilahtaminen on sitten kuitenkin aika lähellä kun kierrokset nousee.

Tunnarin jätin nyt vähän hautumaan ja ei olla tehty ihan jokapäivä. Treenien yhteydessä vauhtipalkkasin kahdella kertaa paluusta ja sitten se tunnari menikin rikki. Eilen ja toissapäivänä toi sitten tilastovääriä oikein kunnolla; meni kapuloille vähän takki auki ja toi väärän (yleensä sen oman viereisen). Ei oikein ollut haistelumoodissa. Positiivista se, että lähti kyllä aina yhtä iloisesti hakemaan uutta kapulaa. En tiedä aiheuttiko vauhtipalkkaus kiirettä vain mikä oli. Eilen otin sitten kapulat mukaan iltapissille ja Pulmu teki elämänsä tunnarin puistossa; palauttikin laukassa! Alun kääntymistä ollaan harjoiteltu erikseen ja tunnarin ohessa myös, nopsaa oppi ja istuu nyt hyvin vaikka hyppelisin mitä.

Seuruuta ollaan työstetty, yritän etsiä sopivaa hidasta, nyt tuntuis sellainen "rullaava kävely" aiheuttavan parhaan seuruun. Välillä olen kokeillut auttaa namikädellä päätä pystymmäksi, käärii mieluusti sen pään vähän matalana mun jalan eteen. Pysähdyksiä treenattu niin, että joutuu itse korjaamaan paikan jos istuu huonoon pa. Askelia ja sitä suoraa myös.

Istumista kehitetty ja Z otettu aktiivisemmin ohjelmaan. Tehty Ztaa myös juoksuseuruusta :) Istuu treeneissä nyt aika kivasti myös ilman apuja. Ztaa tehty myös Jonte tyyliin; asennoista saa kehuja ja homma jatkuu+ välillä olen pussannut kun tulen takaisin koiran kohdalle. Tähän pitäis saada mukaan se käskytys ja muistaa harjoitella myös sitä.

Luoksetulo... Voi plääh. Kisan jälkeen en ole kertaakaan päässyt kisamaisesta kutsusta pysäyttämään kun juoksee odottavan näköisenä. Ja odottavaa koiraahan ei voi pysäyttää. Olen tehnyt suoria pitkällä matkalla liikkurilla ja ilman, karkuunjuoksuja, vauhtipalkkauksia. Mutta ei se vieläkään juokse ihan viiruna. Stoppeja sitten erikseen erilaisilla leikeillä. Kertokaa joku viisaampi miten tässä pääsee treenaamaan sitä ketjua? Tiistaina ennen agitreenejä lämppäsin Pulmua puun kierroilla ja tein stoppeja ja maahanmenoja väleihin. Ei ennakoinut yhtään ja juoksi ihan hemmetin kovaa ja kävi ihan kierroksilla+ stoppaili kyllä hyvin. Odotti ihan hulluna että pääsee aksaamaan. Muuten tosi hyvä, mutta huusi kyllä juostessaan melkolailla...

Noudot treeniprojektina myös. Tähän lajiin lisättiin nyt se kontrolli ja palkan arvon nosto. Ja kas; kun vähensin kapulan kivaksi tekemistä ja sillä leikkimistä nostot ovat siistiytyneet (ainakin välillä) ja vauhtia paluuseen on tullut lisää. Metallin kanssa tehdään nyt sellaista treeniä, että leikin narpalla Pulmun kanssa ja potkin metallia jaloissa. Ei saa lopettaa leikkiä eikä kajota kapulaan ennen kuin annan luvan. Ollaan päästy etenemään myös siihen, että voin heittää kapulaa leikin aikana ja pysyy lelussa kiinni silti. Sitten välillä saa mennä hakemaan ja olen vauhtipalkannut siistejä nostoja, kehunut ja kannustanut paluussa (että laukka säilyisi), lähettänyt kiertämään tai putkeen. Puulla sekä metallilla olen välillä myös pysäyttänyt ennen kapulaa. Tämä on tosi vaikeaa varsinkin jos kapulaa on heitetty. Jää ihan tosi paljon kiinni niihin heitettyihin kapuloihin ja sitten vaan ajatus et saalis on saatava kiinni. Näissä tilanteissahan sitä räjäyttelyäkin tulee enemmän, tiestysti. Mutta positiivista se, että sunnuntain treenissä tuli paljon jo tosi hyviä onnistumisia, voimaa ja vauhtia kun homma oli enemmän mun kontrollissa eikä vaan hullua saalistusta. Lisäksi ollaan treenattu paljon niitä jätetyn kapulan leikistä nostoja (eli P roikkuu lelussa ja sitten lähetän kesken kaiken noutoon) läheltä ja pidemmältä matkalta, osa vauhtipalkaten ja osa sivulle. Tähän olen välillä sekoittanut myös sitä heittoa. Ja kutsunoutoja ja jätetyn kapulan noutoja ja hyppynoutoja ja sivulta lähtöjä jajaja... Ja jee; otettiin ohjelmistoon myös ohjattu! Tässä huomattavan paljon vähemmän ongelmia kun kapulaa ei heitetä (yllätys yllätys). Tehtiin Elinan neuvomalla tavalla eli P istumaan muutaman metrin päähän merkistä, vein kapulat ja kävelin vielä kaarella (kaartaen sieltä noudettavan kapulan puolelta) näyttämään haettavaa kapulaa (kapulan lähempänä kuin kisamatkassa). Sitten koiran luokse ja merkille lähetys (näissä palkkasin tietysti myös pelkkää merkkiä kun pystyi tekemään sen kapuloista huolimatta). Ja sitten vain noutoon. Vauhtipalkka tai sivulle saakka. Kivaa!

Ruutua, varsinkin sitä luoksetulo+ ruutu yhdistelmää. Eli ensin suora luoksetulo ja sitten ruutuun lähetys: paremmin jo menee ruutuun eikä enää merkeille. Ruudun bongausta kaukaa ja heti kun tullaan kentälle (tai siis ei aina niin, että ensin tehdään paikkaa ja sitten vasta kauempaa). Ja sitä ruudun paikkaa eri matkoilta ja eri vauhdeista. Välillä kampeaa tosi mieluusti sinne oikeaan reunaan ja välillä taas menee hienosti ihan oikeaan paikkaan. Muutamia kertoja tehty ruutua myös merkkileikkinä vähän evl tyyliin + tiestysti sitä loppuosaa treenattu myös. Pieksämäellä oli tosi söpö: oltiin lopeteltu treenit jo ja keräiltiin kamoja ja hömoöttelin putkileikkiä (lähettelin eri matkoista putkeen). Yhdestä lähetyksestä pinkoi sitten ihan täysiä sinne paikkaan missä ruutu oli ollut (ei ollut enää nauhoja eikä merkkejä) ja törötti siellä tosi pätevänä. Hyvin oli paikka mennyt jakeluun siinä treenissä :)

Yleisesti ottaen asenne treeneissä on ollut edelleen tosi kiva. Aksatreeneissä tokoillen saadaan kivasti sitä asennetta ja hurjuutta, mutta aika helposti läikähtää sinne kilahduksen puolelle ja ääntä tulee. Täytyy koittaa saada sitä hurjuuttu sopiva annos tokoiluunkin. Juoksulla on jännän vapauttava vaikutus ja olen käyttänyt sitä nyt palkkana noissa vaikeissa staattisissa jutuissa (kauko), seuruussa, ztassa. Merkkiä ollaan tehty hetsaillen, mutta siinäkin (tai muissa lähetyksissä, joissa jännite ja odotusarvo nousee) on yksittäisiä haukkuja tullut. Tarkkaillaan... Todistettu on myös se, että oppii nopeasti eli treenit pitää pystyä pitämään vaihtelevina. Just kun ajatteli, että "jee, tämä toimii!" niin onkin seuraavalla kerralla jo liian ennalta arvattavaa. Takapalkkaaja kaukoissa toimi yhdessä treenissä tosi hyvin, seuraavalla kerralla oli jo ihan poikittain. Luoksetulossa saa näemmä juoksuttaa suoraa suhteessa paaaaljon enemmän kun yhtään mitään stoppeja. Ja tunnari menee rikki helposti ja ruudussa häviää oikea paikka jos kriteeri tai palkkaus on huono jajajaja... Ruudussa on ärsyttävää se, että miten yksin treenatessa saa palkattua parhaiten. Jos heitän pallon jalkoihin niin palkka tulee liian edestä ja Pulmu hyökkää eteenpäin. Jos heitän pallon Pulmun yli niin se yrittää hypätä palloa kopiksi hurjalla hypyllä ja rikkoo itsensä. Sunnuntaina tuli taas ihan mukkelis makkelis alas ja varoi hetken takajalkaansa :( Mutta opetellaan ja kehitellään! Tending ikätoverit takoo hienoja ykkästuloksia voittajasta ja jo Evlstä ja mulle tuli hetkellisesti pien masennus. Oon ihan surkea räpeltäjä kun en saa omaa koiraani eteenpäin vaikka treenaan kuinka. Mutta sitten siitä masennuksesta sisuuntuneena saatiinkin pari tosi hyvää treeniä, ehkä mun pitäiskin olla enemmän päättäväinen :) Ja muistaa se, että ihan me jokainen kuljetaan se oma polkumme ja edistytään omaa vauhtia. Pitäisi vaan nauttia jokaisesta hetkestä oman hausjan koiransa kanssa. Niin ja onnea kaikille taitaville T-junnuille, perässä tullaan ku mummo lumessa :)