Mä jotenkin väsähdin tähän blogin kirjoitukseen, kaikenlaista kiirusta on ollut ja olen sitten käyttänyt kaikki irti lähtevät minuutit johonkin ihan muuhun kuin spekulointiin. Tuli kuitenkin vähän ikävä niitä kommentteja mitä blogi joskus tuottaa eli mennäämpä vähän kelaten syksyn tapahtumia:

Sterkkaleikkaus hoideltiin Apexsissa tähystämällä. Muuten operaatio sujui varsin hyvin ja toipuminenkin oli nopeaa, paitsi että Pulmulle tuli joku nielutulehdus hengitysputkesta ja pari ylimääräistä eläinlääkärikäyntiä+ ab kuuri. Noh kuntoon tuli sekin, vaikka aika pitkään hengitys vähän vinkui varsinkin juoksulenkeillä. Harvinaista kuulemma, mutta joskus sattuu. Muuten voin kyllä tähystys systeemiä suositella lämpimästi, haavat oli tosi pienet ja parani nopsaa. Jalkakontrollissa käytiin kouvolassa Kestillä pari viikkoa sitten ja terveen paperit on nyt virallisesti annettu. Vähän mysteeri, mikä kevään ontumiset aiheutti, mutta onneksi eivät ole enää vaivanneet. Lenkkeilyssä palattiin normaaliin rytmiin, tai oikeastaa parempaankin ja emäntäkin on ryhdistäytynyt; 3-5 kertaa viikossa on tehty hikilenkit juosten (P vapaana tai sitten valjaissa emäntää vetäen) tai maastopyöräillen. Nyt vaan pirullisen sitkeä flunssa vaivaa kartturia, vois jo mennä pois että voitaisiin jatkaa urheilua. Muutaman kerran Pulmu on päässyt myös hierojalle, jumittavaa tyyppiä taitaa olla ja täytyisi pitää nämä hoidot ihan rutiini hommana+ etsiä jostain kiva fyssari.

Elämänhallinnassa emäntä järjesteli työelämäänsä vähän uusiin puitteisiin; toivottavasti poikii kohtuullisemman tulevaisuuden ja laatua yksityiselämään :) Pieksämäellä vetojuhtana uurastaa nykyään uusi yrittäjä; onnea ja tsemppiä Karoliinalle. Pällinkehityksen merkeissä treffit psyykkarin kanssa jatkuvat ja ehkä musta tulee vielä ihan siedettävä kilpailijakin :) Ainakin yritys on kova.

Treenattu ollaan tosi ahkerasti. Renkaan syysleirillä oltiin katsomassa viikonloppu taitavien koirakoiden treenejä, Pulmu pääsi perjantaina Jonten tsekkaukseen ja viikonloppuna saatiin myös useita hyviä treenejä. Christan luona ollaan piipahdettu pariin otteeseen, Satsu joutuu kestämään meitä alituisilla ahdisteluilla treeni ongelmissa, Nina ja Timo antoi mulle yksäri seminaarin 2000-luvun aksasta, Marin ja Sirken kanssa päästiin jälkimetsään, Kouvolassa käytiin treenaamassa Elinan luona, Marianne ja Tuija on antanut aksavinkkejä, Hannan pihassa käytiin treenaamassa ja viikottain ollaan treenattu omien ihanien treenikavereiden kanssa+ tietysti lukemattomia kertoja itsekseen. Konsta on toiminut liikkurina tunnarin kanssa kotona. Kiitos kaikille meitä jelpanneille! Niin ja me aloitettiin terapiamielessä aksailu; siinä Pulmu on ihan jotenkin hurja. Aivan eri koira mihin olen tokotellessa tottunut :) Mutta huippua, että on joku juttu mikä on sen mielestä ihan sika sika nastaa. Ja niin huippua Pulmusta kun saa vaan juosta ja kovaa! Ja aika nopsaa näyttää oppivan uusia juttuja, joka on myös tosi palkitsevaa meille molemmille. Viime sunnuntaina pujotteli jo 12 keppiä ihan itse, ihan ilman mitään apuja ja ohjureita :) Ja kun mulla ei oo tässä lajissa mitään tavoitteita niin ei tarvii säpittää vaan voidaan vaan hassutella.

Pulmu on mennyt valtavasti eteenpäin ja ihan eniten asenteessa. Se on ollut jotenkin tosi kiva treeneissä ja asenne alkaa olla enemmän kohdillaan ja ahdistuksia ja sitkeilyjä enää tosi havakseltaan. Epäilin jo, että taisivat imeä ne herneet nenästä ja sitruunat kurkusta siellä sterkkaleikkauksessa :) Se on ollut jotenkin sellainen tosi rento ja hyväntuulinen, ihana "onnellinen hölmö". Ilahtuu vilpittömästi yhdessä tekemisestä, vastaa kehuihin (no onhan se aina vastannut, mut nyt jotenkin erityisen hyvin), leikkii nyt useimmiten ihan älyttömän hyvin, ei lannistu vaikka joutuisi vähän yrittämään uudelleen. Passiivista potaskaa enää ihan tosi harvoin. Nyt mulla alkaa olla sellainen olo, että voi alkaa työstää niitä liikkeitä eikä vaan pelkkää asennetta.

Varmaan aikalailla tuohon Pulmun kehitykseen liittyy myös mun oma kasvaminen (siis henkisesti, ei vain leveyssuunnassa ;)). Nykyään mulla on ollut treeneissä vähän enemmän visio siitä, mitä ollaan tekemässä. En oo pelkästään toisten ohjeiden ja sanomiseten varassa vaan osaan ihan itsekkin päättää mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä. Ja muutaman tärkeän asian olen oppinut myös:
1. Pulmun ei tarvitse aina olla loistava. Jos odotan sitä, en voi koskaan olla siihen tyytyväinen. Yksi Jonten lukuisista viisauksista.
2. Kriteereistä voi rakentaa väliportaita. "Tällä hetkellä tavoitteenamme on onnistua tässä ja se on riittävä taso". Sitten treenataan lisää ja asiaa eteenpäin. Asiat ei voi heti olla täydellisiä vaan niitä kehitetään matkalla.
3. Unohda tulostavoitteet! Kun käytän energiaa tuloksen miettimiseen, on se pois oleellisesta eli siitä tekemisestä. Riittää kun keskityn tekemään parhaani Pulmun kanssa, tulos on juuri niin hyvä kun sillä hetkellä kykenemme tekemään. Tuomari jakaa pisteet ja pelkkien tulosten miettiminen ei aiheuta muuta kuin paniikkia. Ja kun töitä tehdään eläimen kanssa niin välillä vain sattuu ja tapahtuu, kaikkea ei voi ennakoida.

No olin sitten reipas ja ilmottauduin kisaan, ajatuksella "luokka avoin". Oman kisapällin kehittämisen takia olin valmis kisaamaan vaikka avossa, jos voittaja ei olisi vielä siinä kuosissa. Viime viikonloppuna käytiin Varpsin epiksissä ja se menikin yllättävän hyvin- tästä rohkaistuneena korkattiin tänään sitten virallisesti voivoi luokka. Paljon hyvää vaikka virheitäkin tuli. Oma virittäytyminen kisaan tuntui kivalta, ei paljoa kerennyt märehtimään kun aamulla oli ensin Konstan jääkiekkotreenit ja sieltä suoraa porhallettiin Varkauteen. Yritin tosissani olla miettimättä tulosta millään tavalla ja se toimikin. Aina kun mietin pelkkää tekemistä, olin ihan innoissani menossa kisaamaan ja mieli oli tosi luottavainen ja rauhallinen. Tehdään parhaamme ja se riittää. Mutta aina kun vähänkään mietin tulosta "olisihan se kiva saada se ykkönen..." homma meinasi karata näppösistä ja paniikki hiipi mieleen. Mutta ei mietitty tulosta ja kivalta tuntui+ Pulmu oli tosi rento ja kivan oloinen kun vein sen halliin lämmittelemään. Nyt jopa hieman alkoi mietityttämään, että onkohan tarpeen antaa enää katsoa niin paljoa muiden tekemistä, vinkuu niin herkästi+ kiepit selvästi nousi kun näki noutoja ja vauhtiliikkeitä. Mutta mikä parasta: ei ahdistanut, ei kumpaakaan meistä! Leikki tosi hyvin kehän reunalla ja jahtasi nameja innoissaan. Tuomarina Katja Rautiainen ja Satsu liikkuroi joten turvallisin mielin kehään. Alla kisaraportti+ samalla vähän pohdintaa viimeaikaisista treeneistä:

Paikallaolo:
Kehään meno tuntui kivalta ja rennolta, hyvässä kontaktissa ja ryhdikkäänä alku (ei ollenkaan ahdistuneena korppikotkana!). Hyvin maahan ja jäi makaamaan pää ylhäällä rennon oloisena. Makasi hyvin ja rauhassa, ryhdikkäänä samassa asennossa (piilosta näki hyvin ikkunan heijasteesta). Pari kertaa katsoi ovelle kun siellä kulki porukkaa. Kun tultiin piilosta, painoi pään alas, mutta skarppina kun palasin sivulle ja nousi hyvin pa. Kehusta ilahtui ja oli heti rento ja kiva. ->10

Katsottiin ekan koiran suoritus ja Pulmu starttasi toisena (vain 2 koiraa voittajassa, paikallaoloissa oli avustaja kolmantena). Sai maata kehänreunalla ja katsoa ekan tekemistä+ leikitin vähän ja namilla eka kaukojen nousu ja pieni pätkä seuruuta.

Seuruu:
Alkoi askeleilla. Kokonaisuutena olin tyytyväinen; P ei jäänyt kiinni liikkuriin ja tuntui rennolta. Eli siis se eniten työstetty asia on mennyt tosi paljon eteenpäin! Kokemattomuus ja osaamattomuus näkyi siinä, että seuruu oli vielä aika pulpahtelevaa, perusasennot vinoja ja pysäyksestä ei istunut tarkasti vaan vähän pompahteli ja vatkasi päätään ja istui osan vähän mun "taakse". Askelissa loikkaa melkolailla heti kun vähänkään hievahdan+ on muutenkin kyllä tosi herkillä reagoimaan mun pieniinkin vartalon heilahduksiin. Hitaassa yhteinen rytmi vielä hukassa, yrittää istua ja pysähtelee mun keinuviin askeleisiin. Juoksin aika reippaasti kun tiesin sen rentouttavan ja se tietty tekee juoksusta vielä purskahtelevampaa. Mutta aletaan työstää näitä kun asenne alkaa sen nyt kestää. ->8,5

Istuminen:
Seuruu taisi olla aika ok (ei edistänyt niin rankasti kun välillä on tehnyt), annoin askelavun jota tuomari ei kaiketi huomannut. Mutta istui pätevänä, joka oli pääasia ->10.

Luoksetulo:
Alas hyvin, makasi kaiketi skarppina, lähti hyvin ja eka osuus kivassa vauhdissa, stoppasi kivan terävästi. Toiseen osuuteen lähti odottavaisemmin mutta laukassa, maahan suht ok (pystyy menemään nopeammin mutta teki sen nyt tämän hetkisen taitonsa mukaisesti). Viimeiseen osuuteen lähti laukassa, mutta tuli lopun ravilla. Selvisi ketjusta, vaikka näkyy vielä että kokonaisuus ei vielä hallussa ja kun palkkaa/ kuittia oikein tekemisestä ei tullut niin näkyy heti vauhdissa. Mutta tätä työstetään! ->8

Ruutu:
Viimeiaikoina ollaan keskitytty paikkatreeniin (kampeaa mieluusti oikeaan laitaan), haluaisin että etsii ja tarjoaa paikan itse. Tässä on auttanut oman kriteerin pidossa se, että piirrän ruudun sisälle koiran kokoisen latikon hiekkaan, paikan johon haluan Pulmun menevän. Helppo nopsaa sitten aina päättää, oliko kriteerin mukainen vai ei. Samoin ollaa treenattu paljon ruudun bongausta ja sivulta lähtöä ja näissä on yleensä jalkapallo ruudussa. Hyvin on vastannut treeniin. Kisassa lähtöpaikkaan mennessä huomasin, että virittelyistä huolimatta P oli enemmän kiinni luoksetulon merkeissä kuin ruudussa. Tää on ollut nyt viimeaikainen vaikeus, että kun tehdään luoksetulo ja ruutu peräkkäin niin sitten tuppaisi mieluusti menemään luoksetulon lähtöpaikkaan uudelleen. Aika tyypillistä kaiketi osaamatomalle koiralle. No sinnehän se sitten lähti, reippaasti kohti luoksetulon seisautusmerkkiä (jättöpaikassa ei ollut merkkiä) ja jäi tosi pätevänä seisomaan ruudun ja sen luoksetulomerkin väliin ihan sen näköisenä että "tässähän se ruutu on" :) Aika ison kohteen valitsi kun oli niillä välimatkaa varmaan se lähemmäs 10m... Pätevästi kuitenkin yhdellä käskyllä korjasi ruutuun, seisautin sinne ja viivellä annoin maahan käskyn. Tämä ok+ loppu ihan ok. ->8

Hyppynouto:
Kaikissa sivulta lähtevissä jutuissa on ollut ongelmana se, että kun hetkenkään joutuu istumaan niin sitten Pulmu lähtee liikkeelle aika nihkeästi. Ollaan kovasti harjoiteltu ruudun, merkin ja noutojen lähtöjä sivulta (hetsaillen yms.) ja tämä on edistynyt, hyvin lähti kaikki tässäkin kisassa. Hyppynouto meni alun osalta hyvin; odotti oman käskyn ok ja lähti kivalla ilmeellä ja voimalla kapulalle. Mutta sitten se loppuosa... Räjäytti kapulaa ja paluussa ei ollut laisinkaan kiirus, ihan ravillakin ehtiin.->8,5

Metalli:
Päätin olla esittelemättä kapulaa sen kummemmin etukäteen, kun heittelyleikeillä olen saanut aikaiseksi melkoisen metallifanatismin. Jos P saa treeneissä valita niin käy hakemassa treenilaukusta metskun, jos jollain on metsku kädessä niin Pulmu vaihtaa ihan mieluusti sen mukaan. Mutta vaikka Pn mielestä metalli on ihan sairaan kiehtova ja ihana kapistus (kiihdyttää siihen esim. lujempaa kuin yhteenkään leluun jos vauhtipalkkaan sillä, kokeiltu on) niin sen suuhun ottaminen on hiukkasen ällöä ja paluuvauhti on ihan surkea. Tietty voi olla se, että Pulmuhan on päässyt jo määränpäähänsä kun on saanut jahdata heitettyä metallia, joka vielä viehkosti kilahtaa, sitten se loppuosuus onkin ihan tyhjänpäiväinen juttu. Ei halua kiirehtiä aarrettaan mulle. No liikkeessä siis: heitossa kyyläsi, käskyllä lähti hyvin, meni kapulaan tassuilla ja vinkui (!) ja läiski kapulaa ennen poimimista ja palautti ravissa. Ai että sapetti tuollainen pelleily. Vaikka kuinka olin päättänyt asenteen takia olla "ovet auki" tässä kisassa niin kyllä tässä kohden pamahti pahasti pääovi kiinni. Luovutuksessa annoin aika tiukan käskyn ja olin aika laimea (ja närkästynyt) liikkeen loputtua. Eihän nyt tuollaisesta pelleisystä voi mitään super kehua antaa! Muuten hyvä, mutta sitten muistinkin että seuraavana tulee se tunnari ja olisi kaiketi syytä availla ne ovet uudelleen. Pulmu ei kyllä pahemmin tainnut ottaa itseensä vaikka kartturi vähän närkästyi, ilahtuneena vain tsiigaili mihin ihanainen metalli vietiin.->7

Tunnari:
Tässä oltiin jo välillä treeneissä tilanteessa, että Pulmu kikkaili kaikkea muuta kun meni suoraviivaisesti kapuloille. Jäi kiinni ympärillä oleviin ihmisiin (saattoi jopa pöhkiä tai meni muuten vaan moikkaamaan) ja oli keskittymätön. Tai sitten meni ihan "diipadaapa" meiningillä jos oli tehty kivompia juttuja alle, ihan kun olis ollut sitä mieltä että tällainen nykertäminen on ihan tois sijaista ja mieluummin voitaisiin tehdä noita vauhdikkaampia juttuja. No positiivista se, että haistelu toimii (vaikka hetkellisesti sain senkin särkymään kun kokeilin kaikenlaisia vireennostoja mm. sillä ihanaisella metallilla). Kaksi viimeistä viikkoa on tehty tunnaria pari kertaa päivässä kotona (Konsta auttanut) ja treeneissäkin, takana n. 30 toistoa. Niissä Pulmu on aina tuonut oman, vaikka meno- tai tulomatkalla voikin sitten sattua vaikka mitä. Onhan se ongelma sekin, että koira ei mene tarpeeksi suoraa kapuloille (käy tarkistelemassa ensin kaikki muut ympärilläolevat, kiertelee ja kaartelee ympäristöä haistellen yms.) tai bongailee paluussa kaiken pienistä roskista lähtien. Ongelma ei tässä tapauksessa ole haistelu tai oman löytäminen, nämä kyllä onnistuu. Mutta eikö se olekkin niin että ongelmien määrä on vakio, ne on vaan kaikilla vähän erilaisia. Kisassa tuli vähän sählinkiä alussa kun oma putosi maahan (en sitten ottanut siitä kiinni kun liikkuri tarjosi sitä pihdeillä) ja kääntyessä en muistanut varmistella uudella "istu"-käskyllä ja Pulmu pomppasi seisomaan (istui kyllä uudelleen kun käskin). Keskittyi ja katsoi hyvin kapuloiden viennin ja lähti ok lähetyksestä. Meni osan matkaa humputtelu laukassa ja loppuosan ravissa, mutta suoraa kapuloille. Hetken nollasi itseään pitämällä kuonoa matossa kiinni, mutta aloitti haistelun ja teki sen  hyvin+ poimi oman heti kun osui kohdalle. Palautti ravissa (tuntui että kestää ikuisuuden) ja katseli matkalla vähän ihmisiä. Sivulle taisi jäädä vähän vinoon. Mutta kait täytyy olla tyytyväinen, että teki koko homman kuitenkin ihan itse, ilman mun hämmentämistä. Moni Evl koirakin oli ongelmissa ja haisteli mattoa ja toi väärän. Kun vapautin ja ilakoin omalla niin P oli tosi ilahtunut ja loikki innoissaan mun ympärillä.-> 6

Kaukot:
Tässä ongelmana on jäätyminen häiriössä ja viimeviikon epiksissä totesin, että hyppytekniikka ei vielä toimi kisamatkassa ja -häiriössä. Olen opettanut seiso vaihtoja hyppäämällä, mutta koska niitä ei voi hyppäämällä tehdä sitkeästi ja kun pokka ei kestänyt kisassa vielä tehdä niitä rennosti niin P valitsi viime viikon epiksissä tehdä mini kurreja. Tosi söpöä, mutta se ei pelkästään riitä :) Keskityttiin viikko tässä välissä ajamaan sisään "vanha" tekniikka eli periaatteena vaan se, että nousee ylös ja sai tehdä sen perinteisellä "astumisella". Tosi hienosti rupesikin vaihtoja tekemään, mutta ei vaan nyt kestänyt ihan kisaan saakka vielä. Vaati aika paljon lisäkäskyjä kaikkiin vaihtoihin+ viimeistä s-i vaihtoa ennakoi sitten ihan itse. Ei oikeastaan ollut edes mitenkään tosi ankean näköinen, ei vaan nyt enää kaiken palkkaamattomuuden ja häiriön päälle kyennyt näitä tekemään. Tulipahan todistettua se, että loistavat lenkkipolku kaukot ei lupaa vielä onnistuneita kisakaukoja. Saisin varmaan tuolla "perinteisellä" takajalat paikoillaan astuen- tekniikalla kaukot nopeammin kuosiinsa. Mutta koska ollaan tehty hyppäämisen kanssa iso työ jo, ja uskon että joskus kun sen saa valmiiksi niin vaihdoista tulee paljon voimakkaammat, taidan jatkaa vielä niiden jauhamista. Plus että Satsu kannusti, että niistä tulis hienot ja jos P ne joskus tekee kisassa kunnolla hypäten niin ansaitsee siitä 12p :) No nyt saatiin tietty se 0

Kokonaisvaikutus oli tuomarin mielestä kuitenkin kovin iloinen ja kiva-> siitä 10. Yht. 233p/ II tulos ja vaikka se ykkösputki muuten katkesi niin sijoitus oli kuitenki 1. :)

Parasta oli se, että Pulmu vastasi kehuihin kisassa tosi kivasti ja tuntui onnelliselta, mullakin oli hyvä fiilis. Paitsi se metalli ärsytti, mutta se on ihan oma vika kun oon itse tehnyt siitä lelun. Ja kaukojen jäätyminen tietty harmitti. Mutta kaikkinensa tie on ylöspäin ja meistä tulee vielä hyvä paketti :)