Maanantaina pidettiin treenivapaa, tiistaina treenattiin KooKoolla. Marianne ryhmä oli viimeistä kertaa treenaamassa ja olivat hallissa, me treenattiin pihalla ja samaan aikaan satoi ihanasti puuterilunta. Kummasti valostui vaikka näpit meni kyllä ihan jäähän. Pulmu treenasi pari settiä; liikkurin kuuntelemattomuutta (seuruuta ja zetaa ja palkkailin kun ei reagoinut käskyihin). Tunnari tehtiin 2x; ensin niin että vein oman ja jäin matkalle kyykkyyn ja myöhemmin kisamaisesti-ok. Suora luoksetulo, ruudun paikkaa läheltä pari kertaa ja kaukon vaihtoja takapalkkaajalla+ tekniikkaa erikseen. Toisessa setissä katsottiin Pulmun noutoa ja daa- taas vanha päätelmä että poimiminen ja paluu huono kun kapula on saalis (+tietty ottaa sitä painetta myös sivustakatsojista jos tulee odottelua). No pitäis löytää kapulaa parempi lelu ja se löytyi- Mariannen bungee oli ihan pop. Ja saatiin hienoja paluita+ muutama hyvä nosto myös.

Keskiviikkona vp (kokeillaan tätä vähän harvemmin treenaamista). Torstai-aamuna treenattiin koulun pihassa, ihan vaan todetakseen taas että joo- häiriötä ottaa ohikulkijoista ja paljon. Pöhki ja keskeytti tekemistään, kyttäsi ja väisteli ohikulkijoita. Kun käskin jatkaa niin kipitteli vaikeana sinne tänne. Meni esim. ruutuun mutkien kautta kun uudelleen kehoitin ja käänsi selkänsä ohikulkijaa päin ja vielä päänkin poispäin. Sitä mitä ei näe, ei ole. Sitten kun ei ollut ketään näkyvissä niin kaikki hyvin. Huhjapuh

Sunnutaina saatiin sitten tieto SSKP nuortenkoirien ringin valinnoista. Juu ei päästy mukaan ei eli kyllin persiilleen meni se pääsykoe. Ei ollut läpihuutojuttu ei. Kommentit: "Koira suorittaa liikkeet, mutta työskentelyyn kaipaisi itsevarmuutta ja vauhtia lisää. Koira vastaa kehuihin ↔ mieti, miten saisit saman liikkeisiin! Jatkakaa harjoituksia!" No niinhän se on, ei mitään uutta, ihan itsekkin olisin nuo kommentit osannu antaa (ja taisin aikalailla noilla sanoilla meidän kisaa jo kommentoida). Vaikka ajattelin jo, että ehkä tää rinki olikin vähän muita varten ja itsellä oli vähän "ihan sama" asenne pääsykokeessa niin jännää miten pettynyt silti voi olla. Tuli ihan sellainen pössi olo, et voi hiisi miten onnettomia nykertäjiä me ollaan kun ei sinne kelvattu mukaan. Yrittää ja yrittää ihan hulluna kehittyä, mutta johtaako se mihinkään? Jos ei oo potenttiaalia ja asennetta kylliksi niin aika laimeeksi jää. Miten sitä voi mistään isommasta koskaan sitten edes haaveilla? Säälittävät, pikkusievät, ilman itsevarmuutta olevat nysvät sekä ohjaaja että koira.

Ruoskin itseäni ja kieriskelin itsesäälissä aamupäivän, sitten keräsin Pulmun ja kamat ja käytiin kentällä vetämässä hyvänmielen treenit. Kyllä se silloin onnistuu kun kukaan ei oo kattomassa. Merkkiä, ohjatun suuntia, kapulan nostoja ja palautuksia, suora luoksetulo ja leikittiin. Sitten mentiin vetämään talven eka hiihtolenkki golfkentälle, mulla on kyllä ainakin maailman paras pieni hiihtokaveri :) Loppuun vielä melkein tunnin kävelylenkki kevyessä lumisateessa, ehkä tuulettui koko sakki vähän.

Ehkä mä taas lakkaan yrittämästä, unohdan tavoitteet, vaihdan lajia tai sit vaan jatkan kun en muutakaan osaa.