Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat Pulmulle treenivapaat päivät. Alunperin oli tarkoitus löysäillä vain ke, mutta torstaina tuli sitten surullisempi fiilis. Varman silmä oli näyttänyt kummalta ja pojat soittivat minulle kesken työpäivän. Kävin hakemassa mummon eläinlääkäriin ja uutiset olivat karut. Varmalla on vanhuuden rappeuma näköhermossa ja osittainen halvauma oikean silmän puolella, silmäluomi roikkui osin silmän päällä ja vilkkuluomi oli kääntynyt osittain silmän päälle. Silmät olivat olleet sameat jo pitkään ja näkö ei enää kovin hyvä ja tämä veisi lopunkin näöstä. Olin päättänyt jo kauan sitten, että kun Varmalle tulee jotain uutta takapakkia vanhojen vaivojen lisäksi niin on aika sanoa hyvästit hyvälle ystävälle. Jos ei kuule mitään ja näkökin menee niin ei ole minusta enää arvokasta elämää. Torstai-ilta vietettiin siis haikeissa merkeisä ja Varma sai syödä herkkuja ja leikki Pulmun kanssa hyväntuulisena. Aamulla käytiin vielä pitkä lenkki ja sen jälkeen matkasimme tutun eläinlääkärin luokse viimeistä kertaa yhdessä. Olisi tehnyt mieli kääntyä kotiin monta kertaa, mutta olin tämän Varmalle velkaa onnellisesta yhteisestä matkasta jonka olimme saaneet yli 13 vuoden aikana kulkea. Kiitos siitä rakas ystäväni!

Perjantaista sunnuntaihin reissattiin Tahkolle viettämään lyhyt talviloma ja pois kotoa Varmaa ikävöimästä. Pulmu ja Risty pääsivät hiihtolenkeille mukaan ja hiihdettiinkin yhteensä 35km :) Maisema vaihtui vauhdilla kun oli varsinainen lentokeli ja Pulmu jaksoi hyvin vetää minua jäällä jopa 15km lenkin. Aikaa ei muuten mennyt kuin 40min, itsekseen olisin kömpinyt sitä ainakin tuplasti sen :) Risty tuli perämiehenä jononjatkona ja ihmisten ohitukset sujuivat ilman mitään ongelmia. Jokseenkin fanaattinen ote Pulmulla tähän hiihtoharrastukseen, jo silloin kun kaivoin vermeitä esiin mökillä niin alkoi suunnaton sähläys ja kun päästiin ladunvarteen niin en meinannut suksia saada jalkaan kun P oli menossa niin kovasti. Ja tulipahan todettua, että tarpeeksi kovassa vireessä ravistelukaan ei aiheuta minkään sortin sitruunanaamailua. Kun laitoin suksia ja Pulmu ei meinannut kestää maassa (olin käskenyt sen sinne) ja yritti lähteä jo kimpoilemaan eteenpäin niin nappasin sitä niskasta kiinni ja ravistin "ei". Hintsun luimisti korviaan ja heilutti mulle häntäänsä (!) mutta ei puhettakaan että olisi alkanut luikkimaan mitään. Ja kun sai luvan lähteä vetämään niin ekat kilsat mentiin niin, etten meinannut sauvoja keretä maahan laittaa. Saman kiihkeyden kun saisi tokoon siirrettyä..

Lauantaina ja sunnuntaina piipahdin vetäisemässä pikku treenit eturinteiden alapäässä jossa oli pieni tapahtumakenttä. Kojuja, ihmisiä, kuulutuksia ja musiikkia. Tein seuruuta, jääviä, kaukoja ja suoran luoksetulon. Lauantaina palkkana toimi nami, kehu ja mun hanska. Sunnuntaina palkkasin kehulla ja namilla ja loppupalkaksi lähdettiin hiihtämään. Lauantaina harjoiteltiin vähän myös ihmisvilinässä oloa, Pulmu on aika rasittava sälhä kun a) haluis mennä joka suuntaan ja moikkailla kaikkia tai b) jos pysähdyn seisoskelemaan niin alkaa ehdottelemaan tekemistä ja roikkuu hihnassa yms. Oon vissiin onnistunut markkinoimaan ajatuksen siitä, että kun ympärillä tapahtuu oikein paljon niin kohta puuhataan jotain. Ja sitten kun puuhattiin niin ei ympärillä kulkevat ihmiset haitanneet laisinkaan, oli tosi pätevä ja yritteliäs ja paremminkin vähän hurja. Kun leikitin hanskalla ja tein seuraamaanlähtöjä lennosta niin P puri mua jalkoihin. Sunnuntaina Pulmu oli ihan kierroksilla kun odotti hiihtämään lähtöä ja teki ihan sairaan hienoa (ja kiihkeää) seuraamista, mutta kun vapautin ja kehuin juoksi ympyrää mun ympärillä ja kiljui mennessään. Tästä kun nappasin kiinni ja puhuttelin niin pysyi vähän paremmin nahoissaan mutta ei kuitenkaan alkanut luikkimaan, ei ollut sitruunanama ei. Aika hassua ja kivaakin että siitä löytyy tällainen hurja puolikin, täytyy vain löytää keinot kaivaa se esille ja käyttää oikeassa paikassa.

Maanantaina treenasin koulun kentällä kiertoleikistä stoppeja ja sivulletuloja, seuruuta, jääviä suorapalkaten ja pysymisiäkin, seuruuta, kaukoja, noutoa ja vähän merkkiä. Jäävissä kävelin takaisin Pulmun oikeasta puolelta ja otin mukaan sauraamaan, hoksas tosi kivasti. Kaukoissa (avo) oon tehnyt havaintoja tässä lähiaikoina, että nousee ihan nopsaa istumaan mutta jättää nyt usein istumisen vajaaksi. Illalla tein kaukoja vielä sisällä ja totesin, että Pulmu itse ei varmaan tajua ettei nouse ylös saakka. Ei oo sitkeän kyylän oloinen vaan pomppu jää vain vähän vajaaksi. Läheltä tekee sen ok, mun käsi varmaan nostaa sen erilaila ylös. Täytyy ottaa läheltä ja lisätä matkaa vielä pienempinä paloina. Noudoissa teki tosi kivasti jätetyn nostoja ja sivulletuonteja myös ja tosi hienosti pitkästä matkasta sen että jätin makaamaan kapulan luokse ja siitä vain loppu kehukannusteella. Tein myös niin, että lähetin jätetylle ja sitten kun tuli takaisinpäin niin vapautin kiertämään mun taakse. Pitkässä suorassa luoksetulossa törmäsi jalkaan kun tuli sivulle- saakohan tästä sitten seuraavan ongelman.. Treenin jälkeen käytiin pitkä lenkki jäällä ja kun alkulenkistä puutuin pari kertaa tiukasti Ristyn päälle törmäilyyn niin Pulmu ratkaisi asian juoksemalla suurimman osan lenkistä n. 100m päässä. Ei kyllä ollut yhtään ahdistunut vaan veti häntä kippuralla ja jäi välillä kyyläämään sieltä, mutta kun muistutin että turha luulo törmätä kaveriin niin jatkoi kaahailuaan kauempana. On se vaan jotenkin tosi hauska katsoa kun joku voi nauttia niiiiin paljon pelkästä juoksemisesta.

Illalla sisällä tehtiin kaukoja, kapulan sivulletuonteja ja pitkästä aikaa kaksi lapputunnaria- oli tosi tomera ja pätevä. Keksin muuten, että kun pistän pehmeälle koiranpedille seisomaan ja tehdään siitä kaukoja (s-i-s ja m-s-m vaihtoja) niin pitää tosi hyvin kaikki tassut paikoillaan kun joutuu vähän "tasapainoilemaan" pehmeällä pohjalla.