Juhannusta lähdettiin viettämään torstaina Akin ja Maikin saarimökille Rautalammille. Aamusta tein pihassa vielä pikkujuttuja Konsta avustamana, mm. tunnari joka onnistui hienosti. Neljä päivää vedettiin sitten enemmän ja vähemmän lonkkaa; Pulmu juoksi hulluna parsoni Oton kanssa, me ihmiset levättiin, syötiin ja nautiskeltiin hienosta kelistä. Pulmu sai temputella vähän kaukoja ja yhtenä päivänän etsiä esineitä varvikosta. Tassut otti hittiä taas juoksemisesta (toivottavasti tää siis liittyy niihin tassunpohjiin eikä ole muuta) ja yhtenä iltana Pulmu ontui etujalkojaan levon jälkeen. Rasvasin tassuja ja isoissa anturoissa on edelleen ne syvät halkeamat, toivottavasti johtuu niistä. Seuraavana pv ei ollut taas mitään.

Sunnuntaina tultiin kotiin ja koirat vaikutti tosi väsyneiltä, empä sitten lähtenyt suureellisemmin treenaamaan. Iltalenkin jälkeen puuhastelin pihassa ja hyödynsin häiriön kun Konsta ja Veeti pomppi trampalla ja rypi uima-altaassa:

-Tunnari; tais tähän tää häiriö olla liikaa. Meni kovaa kapuloille ja ilman mitään tarkempaa haistelua nappasi väärän ja toi sivulle saakka. En sanonut mitään (en uskalla nyt moittia tästä kun aikaisemmin meni ihan pökkiin palautteesta) ja tehtiin väliin muuta ja tunnari uusiksi. Vääriä tuli tällä samalla systeemillä aikasta monta ja palkkaamattomuudesta ja toistoista vauhti hidastui ja kapuloille menoon tuli kiemurtelua. Mutta positiivista se, että kykeni kuitenkin jatkamaan. Viimein se omakin löytyi, toi sivulle saakka ja sai megapalkan. Voi kökkö, just kun ajattelin et tää edistyy nyt kivasti :/
-Kaukoja; nyt tuli hyppyä i-s vaihtoon niin, että mikään jalka ei kestänyt maassa. P hyppäsi itsensä ihan kohtisuoraa ylös, pystyyn niin kuin ihminen konsanaan ja takajalat irtosi maasta parikymmentä senttiä. No joo, pomppua tulee kun sitä on kaivettu :D "ylö" käskyllä tuli siedettäviä vaihtoja, mutta niissä ei sitten sitä hyppyä. m-i edelleen helpoiten menee sitkeeksi, tramppahäiriöllä joku m-s oli myös tosi kyylä. Testailin namin heittelyä, lelu takapalkkana ja parhaat vaihdot tuli kyllä sillä kun pidin narpan seläntakana ja heitin palkaksi hyvästä vaihdosta. Matkaa yksittäisissä vaihdoissa pisimmillään n. 7m. s-i ja s-m vaihtoa pakkiavulla, välillä peruutuksen kautta ja käskyillä pak-istu ja pak-maa aika kivasti niin että jalat kesti paikoillaan.
-Tunnarin väliohjelmana seuruun askeleita ja paikallakäännöksiä, kokeilin peruutuksia miniaskelilla ja itse sai korjata takaisin sivulle jos lähti liian kovaa ja ajautui kauas taakse.
-Puunkierroista stoppeja ja sivulletuloja, onnistui kivasti kun kierrätin kahta puuta, välillä kyllä karkasi kiertämään trampankin (mutta tuli sitten kiertämään toisen objektin kans eikä jäänyt juoksemaan yhtä kehää).
-Maahanmenoja eri paikoista mun ympärillä; voi köpö miten nää saadaan nopeeksi...
-Jääviä (istu, seiso, maahan) mukana kulkemisesta sekaisin ja nämä hyvin. Kyllä se ilman liikkuria osaa...

Lopuksi testasin vielä sitä, miten näkyvä lelu jähmettää. Pulmu osaa tosi hyvin sen leikin, että lelu näkyvillä, pitää voimakkaan asennon ja saa sitten luvalla syöksyä leluun. Tässä ei kyllä missään vaiheessa päästä lelusta irti vaan näennäisesti vilkaisee mua välillä ja muuten kyylää lelua vähän matalana. Syöksyy kyllä voimalla liikkumattomaan leluun kun jessaan. No jos laitoin lelun seläntaakse niin heti vaihtui ilme ja kykeni ottamaan kontaktia eri focuksella ja sitten jessillä sai ampua leluun jonka toin näkyviin. Kokeilin myös kaukon vaihtoja niin, että lelu roikkui näkyvillä (ihan_sika_sitkeitä) ja niin että lelu oli seläntakana (pystyi vaihtelemaan asentoja ihan eri ripeesti). No ei lienee mikään uutinen kokeneemmille bc ihmisille, mutta aika mielenkiintoinen havainto tällaiselle amatöörille. Mutta miten tätä nyt kehitetään/ käytetään on sitten toinen juttu, mutta ainakin todisti sen, että lelun heiluttaminen ei ainakaan aina johda nopeampaan lopputulokseen.